Opintopisteistä ja opiskelusta

 Olen tavannut teoriassa koulutettuja ihmisiä, joiden sosiaaliset taidot olivat niin heikot, ettei heidän kanssaan voi juurikaan neuvotella eikä heidän työelämätaitonsa riitä esimerkiksi menestyksekkääseen yrittäjyyteen. Siinä mielessä tuo kuva pitää paikkaansa. 

Miten älykkyys ja osaaminen määritellään? Kuka on pätevä? Onko muodollisesti pätevä automaattisesti tehtävään sopiva? 

Laskin huvikseni tämänhetkisen koulutustaustani nykyiset osaamispisteet. Viidestä tutkinnosta kertyy noin 660 osaamispistettä. Mukaanlukien työkokemusvuodet näkisin, että osaamiseni on kohtuullisen hyvä asiakastyöhön. Suomalaisittain ilmaistuna.

 Mutta mitä oikeastaan osaan? Mikä on vahvuuteni yrittäjänä? Mikä heikkouteni? Missä olen erityisen hyvä? Mitä haluan todella tehdä "isona"? Arvottaako koulutustaustani minut muiden tai itseni silmissä?

Opettajamme miettii usein erilaisten oppijoiden tapoja omaksua uusia asioita. Onko jatkuva pisteyttäminen oikea tapa varmistaa, että opiskelija osaa asian? Oikeastaanhan valmistumisesta alkaa se tie, joka siksi ammattilaiseksi kasvattaa. Näin itsekin ajattelen. En halua arvottaa ihmisiä koulutuspohjan perusteella, mutta ymmärrän, mitä lisäarvoa koulutus tuo. Siksi käyn itsekin likipitäen joka vuosi jonkin kurssin tai koulutuksen. Yritän nöyränä pitää tietotaitoni ajan tasalla. Ymmärrän, ettei perustutkinto ole loppuelämäni kivijalka kaikelle, koska asiat, työelämä ja asiakkaat muuttuvat. Kulloiseenkin tarpeeseen vastataan vain ottamalla asioista selvää. Opiskellaan.En halua suhtautua opiskeluun ylimielisesti ja kuvitella, että nyt osaan kun jostain on todistus. Sitä näkee aika lailla.

Millainen on asenteeni opiskeluun ja omaan osaamiseeni? Pohdin sitä tänään, kun opinnot ovat loppuvaiheessa. Tavallaan nyt alkaa se matka jalkojenhoitajaksi, kun työtavat ja asiakkaat ovat vielä uusia ja hankinnassa, systeemit vaihtuvia, epävarmuus jatkuvaa ja ymmärrys omasta osaamisesta lisääntyvää.